Tiesitkö, että ammattilaispainin/showpainin historia Suomessa alkoi jo pitkälti yli sata vuotta sitten? Tänään, 2000-luvulla, meillä on esim. ”The Rebel” StarBuck, mutta 1900-luvun alussa meillä oli sellaisia tähtiä kuin Iivari Tuomisto, Saki Hevonpää, Väinö Ketonen ja monia muita. Tarina on pitkä, mutta pyöräytimme sen tiiviiseen ja helposti luettavaan pakettiin.
Kun sirkus saapui kaupunkiin
Kuvittele tilanne – Helsinki 1800-luvun lopulla. Sirkustoiminta oli vakiinnuttanut pysyvästi paikkansa kansan viihdemuotona ja kaupunkiin saapuu manner-Euroopasta kansainvälisiä esiintyjiä kaikessa loistossaan ja säihkeessään. Osa näistä esiintyjistä oli vaikuttavan näköisiä voimamiehiä tekemässä mitä uskomattomampia tempauksia ja jotkut heistä hurmasivat yleisön esittelemällä painitaituruuttaan. Nämä olivat varhaisia painiammattilaisia työnsä touhussa, esiintymällä suurille yleisöille ja todennäköisesti ansaitsemassa tuntuvia palkkapusseja.
Fyysisen kulttuurin tehdessä läpimurtoaan Euroopassa, nämä voimamiehet ja painijat jättivät lähtemättömän jäljen moniin nuoriin urheilijoihin myös täällä Suomessa. Melko pian, liikunnan, urheilun ja erilaisten harjoittelumuotojen vakiintuessa, paini juurtui osaksi suomalaisen urheilun kenttää.
Siirtyminen 1900-luvulle
Jotkut puhuivat ”ranskalaisesta painista”, toiset ”sirkuspainista”, mutta painin ja sen harjoittelun levitessä laajemmalta pitkin Eurooppaa, alkoi hiljalleen muodostua yhtenäisempiä ottelusääntöjä ja luonnollisesti yleistyivät myös painikilpailutkin.
Nimet, kuten Carl Allén, Verner Weckman, Emil Väre ja Yrjö Saarela nousivat pian esiin ensimmäisinä suurempina kotimaisina niminä painin saralla. Näistä nimistä lähti rakentumaan myös suomalaisen painin tie kohti olympiakultaa.
Carl Allén oli varsin keskeinen hahmo suomalaisen painin alkumetreillä. Häntä voidaan pitää painin ensimmäisenä Suomen mestarina, vuonna 1899. Vuotta aiemmin, 1898, järjestettyjä ensimmäisiä painimestaruuskilpailuja hän ei kuitenkaan onnistunut voittamaan.
Tuohon aikaan Suomi eli vielä Venäjän vallan alla, jolloin Suomesta puhuttiin Suomen suuriruhtinaskuntana. Pelkkänä muodollisuutena, oli tavanomaista lähettää avoin kutsu Pietarin Atleettiklubille, mikäli sieltä löytyisi halukkaita osallistumaan kilpailuihin. Aika lailla kaikkien yllätykseksi, Pietari lähettikin näihin ensimmäisiin kisoihin nuoren tulokkaan, nimeltä George Hackenschmidt.
Hackenschmidt sattuikin olemaan juuri se väkivahva ja nuori superlahjakkuus, josta tuli myöhemmin Amerikassa painin ensimmäinen raskaansarjan maailmanmestari ja puhdas lajilegenda, joka tuskin koskaan hävisi kenellekään. Carl Allén kuitenkin antoi Hackenschmidtille kivenkovan vastuksen, sillä käyty ottelu näiden kahden urheilijan välillä kesti kaikkiaan kolmisen tuntia.
Varhaiset painin ammattilaiset
Jotkut alkuvuosien kotimaisista painijoista päättivät lähteä ammatilaisuralle ja päätyivät kiertämään Eurooppaa, painimalla rahakkaita ammattilaisotteluita. Palkkiot olivat huomattavia ja mahdollistivat hulppean elämäntyylin, jollaisesta moni tavallisesta suomalaisesta ei osannut aiemmin kuvitellakaan.
Joitain ensimmäisiä nimekkäitä suomalaisia ammattilaisia olivat mm. Iivari Tuomisto ja Saki Hevonpää, jotka palkattiin Moskovaan painimaan 1906-1907 tienoilla. Tuomistolla oli jo vyöllään raskaansarjan Suomen mestaruus ja miestä oli ehditty jopa vertaamaan jo suosittuun Hackenschmidtiin. Tuomisto kiersi myöhemmin myös Eurooppaa rakentaessaan itselleen nimeä, suosiota, sekä maallista mammonaa. Myöhemmin, ennen 1912 Tukholman olympialaisia, Tuomisto palkattiin Ruotsiin painivalmentajaksi.
Saki Hevonpää saavutti amatööripuolella kohtuullista menestystä ja siirtyi ammattilaisareenoille jo kolmen vuoden jälkeen. Tälle suurikokoiselle ja korkeasti koulutetulle miehelle maittoi hyvin yleisömassojen hurraukset ja mittavat palkkiot. Moskovan jälkeen Saki siirtyi Itävaltaan, saavuttaen siellä suuren suosion. Itävallasta matka jatkui itäiseen Eurooppaan ja sieltä Italiaan, mistä löytyi vieläkin suurempaa menestystä.
Saki päihitti monia sen ajan tunnetuimpia ammattilaisnimiä, joita Etelä-Euroopalla oli tarjota. Jotkut haastajista tulivat aina Turkista ja Intiasta asti. Sakin sanottiin painineen jopa myös Rooman Colosseumilla. Italiasta siirryttyään Müncheniin, miehen ylellinen elämäntyyli ja viinilasilliset alkoivat jo näkyä ja tuntua. Jatkettuaan vielä Espanjan ja Kreikan kautta Egyptiin, kirjoitettiin Sakin omistavan kokonaisen eläintarhan.
Etelä-Amerikan kautta tie jatkui vielä New Yorkiin, missä Sakin ottelutyyli oli ainoastaan kikkailevia ja viihdyttäviä, mutta miehen parhaat vuodet olivat jo takana päin.
Lankeaminen ammattilaiseksi
Jo melko aikaisessa vaiheessa oli syntynyt selkeä jako olympiatyylin ja ammattilaisuuteen ”antautuneiden” välille. Lahjakkaita ja kyvykkäitä urheilijoita kuin olivatkin, eivät kaikki katsoneet ammattilaisuutta kuitenkaan hyvällä.
Suomen raskaansarjan mestari, Alex Järvinen, oli eräs, joka nautti menestyksestä ammattilaisena. Vuonna 1914, kun hänet pestattin Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) uudeksi painivalmentajaksi, hänen sopimuksessaan kiellettiin Järvistä toimimasta millään sellaisella tavalla, joka voisi johtaa nuoria urheilijoita suosimaan ammattilaisareenoita. Lopulta, hän ei koskaan ehtinyt aloittaa uudessa pestissään, sillä ammattilaisotteluiden suuret raha-ansiot kutsuivat miestä taas.
Mahdollisuuksien maa kutsuu
1900-luvun alussa muuttoliike Yhdysvaltoihin oli kiivasta ja jotkut kotimaiset painilahjakkuutemme lähtivätkin Suomesta etsimään uutta kotia ja suurempia menestyksiä Atlantin toiselta puolen. Yksi menestyneimmistä oli Väinö (Wäino) Ketonen, todellinen urheilulahjakkuus ja 1910 Suomen mestari 66,5 kg sarjassa.
Omassa painoluokassaan, Väinön sanottiin olevan kovin painivastus, mitä saattoi vastaansa saada. Väinö sopeutui nopeasti ns. catch-painityyliin ja voittikin ensimmäisen maailmanmestaruustittelinsä juuri Wiganissa, Englannin Lancashiressa – paikassa, jonka useimmat painiin perehtyneet tuntevatkin hyvin. Siellä hän myös valmensi jonkin aikaa nuorta miestä nimeltään Billy Riley, josta myöhemmin kasvoi catch-painin kiistatta tunnetuin nimi.
Myöhemmin, Amerikassa, Väinö voitti keskisarjan maailmanmestaruustittelin useita kertoja ja jätti ottelukehät vuonna 1934.
Toinen suomalaiskyky samanlaisessa painoluokassa oli Gus Kallio, joka nousi Amerikan ammattilaiskentällä tunnetuksi nimeksi 1920- ja 1930-luvuilla. Kallio voitti mm. National Wrestling Association (NWA) Middleweight -tittelin viisi kertaa ja myöhemmin hänestä tuli mestari myös Meksikossa.
Saavutettuaan jo lähes kaiken mitä saavuttaa saattoi, alkoi suuren yleisön kiinnostus suuntautua enemmän isokokoisten painijoiden otteluihin ja se alkoi näkyä kevyemmän painoluokkien suosion laskuna.
Tuohon aikaan oli muitakin tunnettuja suomalaisia ammattilaispainijoita. ”Viimeinen suomalainen jättiläinen” Väinö Siltala oli todellakin jättiläinen – kaksimetrinen jässikkä, kuka aiheutti hämmästystä ja ihastusta kaikkialla. Siltala oli parhaimmillaan erityisen suosittu Euroopassa.
Kaarlo Lehto puolestaan taisteli kiivaasti kuuluisaa Hackenschmidtiä vastaan Minnesotassa vuonna 1910. John F. Olin (Johan Olin) tuli vastaavasti maailmanmestariksi voitettuaan todellisen huippunimen, Joe Stetcherin, ottelussa joka kesti 2 tuntia ja 40 minuuttia. Voitto lankesi Olinille Stetcherin loukattuaan itsensä ja kieltäydyttyään jatkamasta ottelua. Syystä tai toisesta, Olinin voitosta ei juurikaan lehdissä kirjoiteltu.
Armas Laitinen taisteli kuin myös Stetcheriä vastaan, mutta ottelu päättyi tasapeliin. ”Suomalainen leijona” Fred Pilakoff oli myös vakiokasvo New Yorkissa ja Itärannikolla. Olympiakultamitalisti Yrjö Saarela toimi myös jonkin aikaa ammattilaisena.
Mainitsemisen arvoisia ovat myös Ivar Böhling, Henry Karhunsaari, August Jokinen ja Otto Huhtanen.
Ammattilaispainin suosion lasku ja paluu takaisin valtavirtaan
Maailmansodat tulivat ja ammattipainin uskottavuus ja suosio Amerikassa ja Euroopassa laskivat. Rahavirrat eivät enää olleet entisensä ja ammattilaiset joutuivat jatkamaan työtään taas sirkuskiertueilla ja karnivaaleissa. Television leviämisen myötä 1950-luvulla ammattilaispaini ponkaisi pian entistä suurempaan suosioon ja levisi joka kotiin. Tällä kertaa kuitenkaan, mukana ei nähty enää suomalaislähtöisiä tähtiä.
Seuraavat vuosikymmenet vaihtuivat ilman suomalaisia parrasvaloissa, lukuun ottamatta muutamia yksittäisiä näytösotteluita, joista yksi nähtiin Helsingissä vuonna 1968. Suomalainen olympiakultamitalisti, Kyösti Lehtonen, laittoi kehässä show’n pystyyn amerikkalaisen ammattilaisen kanssa Helsingin Jäähallilla, yleisön huviksi.
1980-luvulla suomalainen kehonrakennusmestari ja urheilulahjakkuus nimeltä Jyrki Savolainen muutti Australiaan ja päätyikin jäämään sinne 19 vuoden ajaksi. Hän kouluttautui ammattipainiin, todennäköisesti paikallisen painiveteraanin, Andy Harpasin ohjauksessa, ja päätyi ottelemaan Australiassa. Savolaisen painiurasta on kirjoitettu hyvin vähän, ja valitettavasti hän menehtyi vuonna 2005.
Viikingin 90-luku
1990-luvun alussa eräs suomalainen nimeltä Tony Halme, kouluttautui Yhdysvalloissa Verne Gagnen painikoulussa ja pääsi painimaan New Japan Pro Wrestling (NJPW) -organisaatiossa ja myöhemmin World Wrestling Federationissa (WWF), joka nykyään tunnetaan nimellä WWE.
Japanissa Halme voitti IWGP:n joukkuemestaruuden Scott Nortonin kanssa. Halme nähtiin siellä samassa kehässä tunnettujen nimien kanssa, mm. Bam Bam Bigelow, Bobby Eaton, Masahiro Chono, Keiji Muto ja The Steiner Brothers. Halme päätyi siirtymään Japanista Amerikkaan vuonna 1993.
Samana vuonna hän päätyi WWF:n (WWE) palkkalistoille ja tunnettiin nimellä Ludvig Borga. Borga oli pahansuopainen ja vahva painijapersoona, joka murskasi kaikki ketkä tielleen sattuivat. Halmeen pesti kesti kuitenkin vain tammikuuhun 1994, mutta hän ehti saada vähintäänkin kohtuullista nimiarvoa korkeammalle tasolle. Halme nähtiin kehässä mm. sellaisten nimien kanssa kuin Yokozuna, Crush, Razor Ramon ja Lex Luger.
1990-luvun puolivälissä hänen painiuransa alkoi kuitenkin olla loppusuoralla, ja hän näki parhaana siirtyä muille pelikentille. Painikulissien takana hän oli onnistunut hankkimaan kyseenalaista mainetta kollegoidensa keskuudessa. Halme menehtyi vuonna 2010.
Moderni ammattipainiskene Suomessa
Vuonna 2002 – jälleen kerran – ”sirkus saapui kaupunkiin”. Tällä kertaa Helsingin valtasi WWE:n kiertue ja visio ammattipainista Suomessa syntyi jälleen.
Valhalla Pro Wrestling, suomalainen ammattipainipromootio, aloitti toimintansa vuonna 2003 ja järjesti pari kansainvälistä showta, mutta lopetti pian toimintansa. Kuitenkin ammattipainin koulutus Suomessa oli jo alkanut, ja uusia kotimaisia oppilaita valmensi nyt kanadalais-suomalainen ammattipainija, ”The Rebel” StarBuck.
Pian syntyikin jo Pro Wrestling Finlandia, joka jatkoi ammattilaispainin edistämistä Suomessa. Tällä kertaa promootiolla oli jo ihan reilu mahdollisuus järjestää painitapahtumia, aina vuoteen 2006 asti, jolloin PWF lopetti toimintansa.
Taas kerran – ”the show must go on” – ja Fight Club Finland (FCF) näki päivänvalon 2006. Aiemmin valmentajana ja ottelujärjestäjänä toiminut StarBuck oli nyt ruorissa ja lajille rakentui viimein pysyvä jalansija Suomessa. Vuonna 2018, miehellä oli kuitenkin jo visio seuraavasta tasosta, kansainvälisen tason painitapahtumista Suomessa ja Starbuck irtaantui tälle uudelle polulle.
Ammattilaispainin paluu: SLAM!
SLAM! Wrestling Finland syntyi vuonna 2019. Visio kansainvälisestä toiminnasta konkretisoitui ja muutaman ensimmäisen toimintavuoden aikana SLAM!:n tapahtumissa on nähty mm. Meiko Satomura, Tajiri, Sam Gradwell, Tucker, Heidi Katrina, Axel Tischer, Matt Cross, Nina Samuels, Myla Grace, Shanna ja Jazzy Gabert, ja kovia kotimaisia kuten ensimmäinen SLAM! Wrestling -mestari, Heimo Ukonselkä, ja kehäveteraani Stark Adder.
SLAM! Wrestling Finland järjestää painishow-tapahtumia myös Virossa. SLAM!:n vakiorivistössä onkin, tällä kirjoitushetkellä, kaksi virolaista painijaa. Vuonna 2024 promootio solmi yhteistyösopimuksen TrillerTV (FITE) -alustan kanssa ja helmikuussa englannin Heidi Katrina kruunattiin SLAM!:n ensimmäiseksi naisten mestariksi.
FCF Wrestling jatkaa edelleen
Fight Club Finland jatkaa toimintaansa järjestäen showpainitapahtumia Helsingin lisäksi myös muutamassa muussa suuremmassa kaupungissa. FCF Wrestlingin tunnettuja vakiokasvoja ovat mm. Regina Rosendahl, King Kong Karhula, Make Smooth, Shemeikka, Jessica Love ja monet muut.
Muutettuaan toimintansa periaatteelliseksi kulttuuriseksi yhdistykseksi, he tukevat ja tuovat toiminnassaan näkyvästi esiin yhteiskunnallisia arvoja, etunenässä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo.
Ammattipainin tulevaisuus Suomessa
Suomen ammattilaispainin/showpainin kenttä on tänäpäivänä aktiivisempi ja elonvoimaisempi kuin koskaan. Ehkäpä heijastaen suomalaisten ujohkoa mentaliteettia, monet katsojat suhtautuvat edelleen hieman varauksellisesti lajiin, mutta Suomen fanikanta on kuitenkin kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Suomalaisten kaupunkien verrattain pieni koko toimii osaltaan haasteena tavoittaa paikallisesti suuria yleisöjä kerrallaan. Maantieteellisesti Suomi on myös jokseenkin haitallisessa asemassa kansainvälisiä painijoita ajatellen.
Usein kysytyt kysymykset
Ketkä olivat varhaiset suomalaiset painitähdet?
Carl Allénia pidetään suomalaisen painin uranuurtajana, ja hän toimi myös valmentajana varhaisina vuosina. Myöhemmin sellaiset kuin Verner Weckman, Emil Väre ja Yrjö Saarela voittivat olympiakultaa.
Ketkä olivat varhaiset suomalaiset painijat ammattilaispiireissä?
Väinö Ketonen, Saki Hevonpää, Gus Kallio, Fred Pilakoff, Kaarlo Lehto, Alex Järvinen ja Iivari Tuomisto saavuttivat huomattavaa menestystä ammattilaispainikehässä.
Milloin moderni ammattipaini Suomessa alkoi?
Ensimmäinen suomalainen ammattilaispainipromootio aloitti toimintansa vuonna 2003. Samana vuonna ammattipainin koulutus alkoi, ja valmentajana toimi ”The Rebel” StarBuck, oikealta nimeltään Michael Majalahti.
Mitkä ovat nykyiset ammattipainin promootiot Suomessa?
Tällä hetkellä toiminnassa ovat SLAM! Wrestling Finland ja FCF Wrestling.
Artikkelin kirjoittaja, Marko Simonen, on ammattivalokuvaaja ja toiminut aktiivisena osana suomalaisen ammattipainin kenttää huhtikuusta 2010. Painiin liittyviä kuvia Ringside and Kayfabe -päiväkirjoissa Instagramissa.
Saunazilla 2024 | Tietosuojaseloste | Toimitusehdot
